Mitä tarkoittaa markkinatermi ”avoin kuitu” ja mitä riskejä siihen sisältyy?

Samalla kun Suomeen rakennetaan valokuitua usean eri yrityksen voimin, käy uusien valokuituliittymien kauppa kiivaana. Toimintamalleja valokuidun toimittamiseen on pääsääntöisesti kaksi:

1. Valokuituliittymä myydään yhdessä nettiyhteyden kanssa. Teknisesti kyseessä on kaksi eri asiaa: fyysinen valokuituliittymä ja digitaalinen nettiyhteys, eli datavirran liikutteluun tarjottava palvelu. Tässä toimintamallissa kuluttaja tilaa molemmat, sekä liittymän että yhteyden, samalta toimittajalta.

2. Valokuituliittymä ja nettiyhteys myydään erikseen, jolloin kuluttaja tilaa yhdeltä toimittajalta fyysisen valokuituliittymään ja toiselta internetyhteyden.

Valoon toimintamalli on tällä hetkellä näistä ensimmäinen. Olemme päätyneet siihen selkeyden vuoksi. Kuluttaja tietää tilausta tehdessään täsmälleen, mistä maksaa, eikä piilokustannuksia ole. Lisäksi rakennamme valokuituliittymän ilmaiseksi. Kuluttaja maksaa vain nettiyhteydestä valitsemansa nopeuden mukaan – Jos asiakas ei jostain syystä tarvitse tai halua Valoon nettiyhteyttä, sen voi irtisanoa*, mutta valokuitu jää silti maahan – sitä ei kaiveta ylös.

Tämän toimintamallin etuna on myös se, että asiakas saa alkuvaiheessa kaiken tarvitsemansa avun yhdeltä ja samalta toimijalta, ilman ylimääräisiä välikäsiä. Mielestämme tämä on suora ja kuluttajan kannalta reiluin tapa toimia. Määräaikaisen 12 kuukauden Valoo Netti -sopimuksen päätyttyä asiakas voi tilata nettiyhteyden myös joltain toiselta operaattorilta.

Kakkosmallissa kuluttaja tilaa valokuituliittymän yhdeltä toimittajalta ja maksaa siitä suolaisen hinnan. Kertamaksun sijaan hän voi myös valita kuukausimaksun, jota hän maksaa maailman tappiin saakka – ellei sitten jopa viiden vuoden määräajan päätyttyä ole valmis maksamaan sopimuksen muutos- tai irtisanomismaksua, joka näyttää tätä toimintamallia käyttävällä yrityksellä olevan tuhannen euron luokkaa. Tässä toimintamallissa asiakas joutuu tilaamaan nettiyhteyden erikseen vielä toiselta palveluntarjoajalta (eli operaattorilta) ja myös maksamaan siitä erikseen. Lisäksi runkoverkon omistajana on vielä kolmas eri taho, jolloin asiakas huomaamattaan maksaa kaikista kolmesta eri palvelukerroksesta, eikä pahimmassa tapauksessa saa keneltäkään näistä tukea ongelmatilanteissa.

Saadakseen kotiinsa nettiyhteyden, mikä lienee kuluttajan perimmäinen toive, hän alkaa kakkosmallissa valokuituliittymän tilattuaan tehdä hintavertailua eri nettioperaattoreiden välillä – ja tässä piilee ”avoin kuitu” -palvelumallin todellinen ansa ja suoranainen kuluttajan sumutus. Nimittäin ”avoin” ei suinkaan tarkoita avointa, vaan operaattorit pääsevät palvelualustalle mukaan vain tehtyään sopimuksen alustan portinvartijan kanssa eli sen aikaisemmin mainitun kolmannen tahon. Sattumoisin portinvartija on kakkosmallia käyttävän valokuituyhtiön pääomistaja, joka tietenkin laskuttaa mukaan hyväksytyiltä nettioperaattoreilta kuukausimaksua valokuidun käytöstä.

Joten ”avoimessa” ratkaisussa ainoa avoin asia on avoin lupa laskuttaa kuluttajalta poskettomasti liikaa, kun mukaan upotetaan yksi ylimääräinen laskuttaja palvelun ja kuluttajan väliin – mikä näkyy myös siinä, että tämä malli on puolueettomissa hintavertailuissa todettu toistuvasti ykkösmallia huomattavasti kalliimmaksi. Kovan hinnan lisäksi kakkosmallin sopimustekstit ovat erittäin monimutkaisia, ja kuluttajan on tehtävä sopimus erikseen kahden eri toimijan kanssa.

Huomattava riski kuluttajan kannalta piilee siinä, että ”avoimen kuidun” nettioperaattoreiden hinnat voivat jossain vaiheessa pompata huomattavasti nykyistä hintatasoa kalliimmiksi, kun operaattorit päättävät ruuvata katteensa kohdalleen – toisin sanoen siirtävät portinvartijan asettamat alustamaksut täysimääräisinä kuluttajan maksettavaksi. Tällöin asiakas on toki määräajan puitteissa oikeutettu irtisanomaan palveluntarjoajalta tilaamansa nettiyhteyden, mutta jää edelleen loukkuun maksamaan siitä fyysisestä valokuituliittymästä, jonka tilasi mainitulta ensimmäiseltä toimijalta – ellei maksa noin tuhannen euron muutos- tai irtisanomismaksua viiden vuoden määräajan päätyttyä.

Kumpikin malli, ykkönen ja kakkonen, ovat tietenkin täysin sallittuja markkinataloudessa. Viranomainen valvoo sopimusehtojen kohtuullisuutta ja markkinoinnin oikeellisuutta – ja lopusta päättää kuluttaja. Siispä jäljelle jää yksi kysymys.

Kumpaa sinä pidät parempana?

Haluatko maksaa yhtä, edullista hintaa yhdelle toimijalle valokuituliittymästä ja nettiyhteydestä? Vai maksatko mieluummin kolmelle taholle: valokuituyhtiölle, nettioperaattorille ja – tätä sinulle ei kerrota– palvelualustan ylläpitäjälle, eli portinvartijalle?

Vastaus taitaa olla aika yksinkertainen.

*Valoo Netti -palvelussa on 12 kk määräaikaisuus, jonka jälkeen asiakas saa irtisanoa sopimuksen kustannuksitta.