Miltä suomalainen maaseutu näyttää vuonna 2035, ja mikä on valokuituyhteyksien rooli silloin? Asiaa voi pohtia ainakin kahdesta suunnasta.

Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen vanhemman yliopistonlehtorin Katriina Siivosen tuore puheenvuoro arvioi, että maaseudun ja siellä erityisesti luovien alojen merkitys voi vuonna 2035 olla arvaamattoman suuri. Sama ajatus löytyy Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) julkaisemasta Visio 2035 -raportista, joka kuvaa Suomea kasvun, uusien palveluiden ja teknologian kärkimaana.

Tiistaiaamu Vanha-Ulvilassa 2035

Kuvitellaan tavallinen tiistaiaamu Porin kupeessa Vanha-Ulvilassa, reilut sata kilometriä Turusta pohjoiseen. Kolmikymppinen Frida herää, keittää kahvia ja avaa kannettavan tietokoneensa. Hän on tekstiilisuunnittelija, joka tekee etätöitä pienelle helsinkiläiselle designyritykselle, mutta samalla myös oman käsityöyrityksensä yrittäjä. Aamupäivä kuluu asiakastapaamisessa Tokiossa, iltapäivällä hän vetää verstaassaan kurssia paikallisille nuorille.

Itse asiassa Fridan aamu voisi näyttää tällaiselta jo nyt, mutta jos Frida on tänään jännittävä oman tien kulkija, ensi vuosikymmenen puolivälissä hän voisi edustaa uutta valtavirtaa.

Kaupungin lähimaaseutu herää uudella tavalla

EK:n visio kuvailee joustavaa työelämää, jossa ”palkkatyö, yrittäjyys ja sijoittaminen limittyvät” ja useat tulovirrat ovat tavanomaisia. Vuonna 2035 tämä ei ole enää poikkeus vaan normi, ja se koskee yhtä lailla kaupunkilaista kuin maaseudulla asuvaa.

Katriina Siivosen puheenvuoro tukee tätä ajatusta. Hän korostaa myös, että maaseudun kulttuurin ja luovien alojen työ ei ole vain taloudellista toimintaa, vaan se kutoo yhteen paikallisia yhteisöjä, luontoa ja ihmisten hyvinvointia.

Tulevaisuuden Suomessa kaupunkien ja maaseudun vastakkainasettelu on väistymässä, sillä alueet kytkeytyvät toisiinsa digi-, liikenne- ja energiaverkkojen kautta. Vanha-Ulvila, Keminmaa tai Siilinjärvi eivät ole enää minkään reunalla, vaan omien verkostojensa solmukohtia siinä missä mikä tahansa muukin paikkakunta.

Uudet ammatit syntyvät rajapinnoille

Vuoden 2035 työelämässä moni ammatti on sellainen, jota ei vielä ole olemassa – tai jota ei osata kutsua vielä oikealla nimellä. Tekoäly hoitaa rutiinit ja vapauttaa ihmistyötä sinne, missä inhimillinen läsnäolo, luovuus ja empatia ovat korvaamattomia.

Tämä tarkoittaa, että moni tulevaisuuden ammatti syntyy juuri kulttuurin, luovien alojen ja teknologian rajapinnalle. Digitaalinen käsityöläisyys, paikallisen tarinankerronnan ammattilaisuus globaalille yleisölle ja yhteisöllisen hyvinvoinnin fasilitointi eivät ole vain käsitteitä, vaan todellisia toimeentulon lähteitä, kun yhteydet toimivat ja mahdollistavat työn tekemisen missä tahansa.

Mittarina elämänlaatu

Kaiken tämän ytimessä on jotain, mitä voidaan kutsua hyväksi elämäksi. Se ei ole vain hetkellistä onnellisuutta, vaan koko elämänkaaren mittaista mielekkyyttä. Kun saumattomat tietoliikenneyhteydet mahdollistavat sen, että työ, yrittäjyys, yhteisöllisyys ja luova toiminta limittyvät vapaasti, ihmisillä on mahdollisuus rakentaa elämä omien arvojensa mukaan. Tämän vision eteen Valoo rakentaa EU-tuella valokuituverkkoja myös niille alueille, missä markkinaehtoinen rakentaminen ei ole mahdollista.

Fridan tiistaiaamu Vanha-Ulvilassa ei ole poikkeus vuonna 2035. Se on esimerkki siitä, miltä suomalainen arki voi näyttää, kun koko maan kattavat valokuituyhteydet ovat kaikille kuuluva perusoikeus. Koska mikä lopulta merkitsee? Yhteydet toisiin ihmisiin, mielekäs tekeminen ja vapaus valita oma polkunsa.