Valokuituliittymien vertailu on edelleen haastava tehtävä

Suomi kirii tällä hetkellä tiedonsiirrossa kiinni Ruotsia ja muuta Eurooppaa kovaa vauhtia. Kirittävää myös riittää, sillä läntisessä naapurissamme valokuitu on jo pitkään ollut saatavilla yli 90 prosenttiin kotitalouksista. Suomi saavuttaa vähitellen 50 prosentin tasoa, vaikka siihenkin on vielä matkaa.

Valoo on yksi niistä toimijoista, jotka tekevät parhaansa nostaakseen Suomen digitaalisen infrastruktuurin kestävästi kilpailukykyiselle, kansainväliselle tasolle. Tuoreen tiedotteen mukaan yhtiö teki ensi vuodelle rakentamispäätöksiä lähes kolmeenkymmeneen kaupunkiin, joista osassa Valoon kaivinkoneen iskevät kauhansa maahan ensimmäistä kertaa.

Markkinoita jakamassa monta toimijaa

Mutta liikkeellä ovat muutkin. Perinteiset teleoperaattorit sekä uudet valokuitutoimijat toivovat kaikki saavansa osuutensa Suomen tietoliikennemarkkinoista, mikä on tietenkin ymmärrettävää. Kaikki toimijat myös tarjoavat tai niiden kautta myydään internetyhteyksiä, sillä kuluttaja tarvitsee molemmat: sekä kuidun että nettiyhteyden.

Osa yrityksistä toimii vain hyvin rajatulla maantieteellisellä alueella, toiset taas Valoon tavoin koko valtakunnassa. Alueelliset erot tekevät kattavasta hintavertailusta vaikeaa, mikä aiheuttaa edelleen hämmennystä markkinoilla. Koska koko valokuitumarkkina on suhteellisen nuori, epäselvä markkinointi ja mutkikkaat sopimusehdot ovat aiheuttaneet ylimääräistä työtä kuluttajaviranomaisille, ja yhtiöt ovatkin selkeyttäneet viestintäänsä sekä sopimustekstejä.

Kuinka paljon valokuitu maksaa

On silti harmillista huomata, että yhä edelleen valokuituyhtiöiden hinnoittelu- ja sopimuskäytännöt ovat melkoinen viidakko, ja eri yhtiöiden hinta- ja laatuvertailu on muuttunut yhä hankalammaksi. Tästä kertoo sekin, että Kauppalehden vuosina 2021 ja 2022 julkaisemat valokuitujen hintavertailut eivät saaneet tänä vuonna enää jatkoa. Syy on todennäköisesti juuri hinnoittelun mutkikkuus. On kuitenkin markkinatalouden ja vapaan kilpailun perusta, että kuluttajat voivat ostopäätöstä tehdessään tehdä vertailuja eri toimittajien ja tuotteiden välillä.

Yhtälön monta muuttujaa

Eri yhtiöiden tarjontaa vertaillessa täytyy huomioon ottaa ainakin seuraavat: mahdollinen aloitusmaksu, jonka hinta vaihtelee ilmaisesta pariin tuhanteen euroon, maksu kaapeliasennuksen kaivamiskustannuksista, valokuidun ylläpitomaksu, maksu nettiyhteydestä sekä laitekustannukset reitittimestä sekä päätelaitteesta. Lisäksi kuluttajan kannalta on tärkeä tietää, voiko nettiyhteyden toimittajaa halutessaan vaihtaa, aiheutuuko valokuidusta ylimääräisiä kustannuksia kiinteistön myynnin yhteydessä, ja niin edelleen.

Kauppalehden vertailuissa havaittiin, että jo viiden tai kymmenen vuoden ajalle laskettuna eri toimittajien väliset hintaerot olivat valtavia, jopa useita tuhansia euroja. Ja kun maahan kaivettu valokuitu kestää käytössä ainakin viisikymmentä, jopa sata vuotta, ovat kyseessä todella suuret rahat.

Yksinkertainen malli helpottaisi vertailua

Valoo on menestynyt hintavertailuissa aina erinomaisesti. Mutta yhtiön mielestä vielä hintaa tärkeämpi asia on yksinkertainen ja avoin sopimusmalli, jossa valokuidun kokonaiskustannus, olipa vertailujakson pituus mikä hyvänsä, olisi mahdollisimman helppo laskea. Esimerkiksi niin, että valokuituliittymän aloitusmaksu on jokin kiinteä summa (Valoolla se on 0 euroa) ja sen jälkeen ainoa kustannus on yksi kuukausimaksu, joka sisältää internetliittymän valitulla nopeudella. Jos kaikki yhtiöt toimisivat näin, toteutuisi kuluttaja etu parhaalla mahdollisella tavalla.

Kuluttajat tutkimuksen pioneereina

Valokuitutoimijoiden kirjavien toimintamallien selkeyttämiseksi netistä löytyy pioneerihenkisiä sivuja, joille on koottu dataa eri yhtiöiden sivustoilta. Esimerkiksi osoitteessa valokuituvertailu.com on kohtalaisen kattava kooste eri yhtiöiden palvelupaketeista. Hintatietoja sivustolla ei ole tarjolla, vaan ne on jokaisen etsittävä itse. Useimmat yhtiöt paljastavat hintansa vasta asiakkaan syöttämän osoitetiedon perusteella. Mutta suunta on kaiken aikaa kohti parempaa. Mutkikas hinnoittelu ei saa olla esteenä sille, että tieto-Suomen digitaalinen infrastruktuuri saatetaan asialliselle tasolle.