Patrik koordinoi valokuituprojekteja, opiskelee, hoitaa taaperoita ja rakentaa – kehoa

Patrik Puhtimäen kalenteri on täynnä, mutta mies ei valita. Päinvastoin entinen jenkkifutari on löytänyt Valoolta paikan, jossa urakehitys on mahdollista, ja vapaa-ajalla stressi sulaa kuntosalin rautaan. Projektikoordinaattorin vastuualueena on koko Suomi, mutta tärkein tukikohta löytyy kotoa. 

Kun Patrik Puhtimäeltä kysyy, mikä hänen työssään Valoolla on parasta, vastaus tulee nopeasti: monipuolisuus. Projektikoordinaattorina Patrik on mies, joka varmistaa, että pyörät pyörivät. Hänen tehtävänsä on tukea rakentamisen funktioita – siis kaikkea sitä, mikä vie konkreettisia rakennustyömaita eteenpäin. 

”Tuotan materiaalia kumppaneille, huolehdin järjestelmien näkyvyydestä ja pidän langat käsissä”, Patrik kuvailee. Vastuualue on laaja, sillä se kattaa periaatteessa koko Suomen. Mutta laaja on ollut Patrikin matka nykyiseen pisteeseenkin. 

Jenkkifutiksesta projektikoordinaattoriksi 

Patrikin ura Valoolla on malliesimerkki siitä, miten asenne ratkaisee. Hän ei suinkaan hypännyt suoraan nykyiseen pestiinsä, vaan on nähnyt talon eri kulmista. ”Aloitin teknisessä asiakaspalvelussa. Sieltä siirryin projektiassistentiksi ja nykyään toimin projektikoordinaattorina”, Patrik kertaa. 

Hänen mukaansa Valoo on ehdottomasti paras työpaikka, jossa hän on ollut. Syykin on selvä: täällä ei poljeta paikallaan. ”Täällä on annettu mahdollisuuksia mennä eteenpäin. Kun on näyttänyt halua ja kykyä, ovet ovat auenneet.” 

Mutta jos katsotaan vielä kauemmas taaksepäin, Patrikin polku ei ole ollut se perinteisin ”koulun penkiltä toimistoon” -tarina. Hän kävi Mäkelänrinteen urheilulukion ja vietti vuoden vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa, missä päivät olisivat täyttyneet jenkkifutiksesta – mutta polvi ei kestänyt. 

”Maksellaan nyt niitä lunnaita” 

”Ehkä se oli hyväkin”, Patrik pohtii. ”Piti keksiä uusi ura.” Lukioaikana kirjat eivät juuri olleet kiinnostaneet, kun kaikki energia meni kentälle. Nyt aikuisena Patrik naurahtaa menneisyydelleen. ”Niitä lunnaita tässä maksellaan”, hän virnistää. 

Lunnaiden maksaminen tarkoittaa sitä, että Patrik opiskelee iltaisin työn ohessa ammattikorkeakoulussa liiketalouden tradenomiksi. Tavoitteet ovat korkealla. Talouspuoli kiinnostaa häntä muutenkin, ja hän toivoo työuransa kehittyvän tulevaisuudessa yhä vahvemmin taloushallinnon suuntaan. 

Opiskelun ja vaativan työn yhdistäminen ei ole kevyt rasti, varsinkaan kun kotona odottaa vilkas perhearki. 

Kaksi vaippaikäistä ja kurinalainen harrastus 

Patrikin kotijoukkueeseen kuuluvat vaimo sekä 1- ja 2-vuotiaat lapset. Kun talossa on kaksi taaperoa, tekemistä riittää jokaiselle hereilläolotunnille. ”Kuorma jaetaan vaimon kanssa hyvin, muuten tästä ei tulisi mitään”, Patrik kiittelee. 

Työn joustavuus onkin Patrikille äärimmäisen tärkeää. Vaikka tehtävää on paljon, kaikkea ei tarvitse tehdä heti. ”On hienoa, että pystyy löytämään tekemisille aikaa silloin, kun on itse tehokkaimmillaan. Se helpottaa arkea kummasti.” 

Luulisi, että työn, opintojen ja pikkulapsiarjen jälkeen mies haluaisi vain levätä sohvalla. Väärin luultu. Patrik suuntaa salille. Eikä kyse ole mistään sunnuntaijumpasta, vaan tavoitteellisesta kehonrakennuksesta. 

”Valmistaudun tällä hetkellä klassisen kehonrakennuksen kisoihin, jotka ovat ensi syksynä”, Patrik paljastaa. Laji vaatii äärimmäistä kurinalaisuutta, mutta Patrikille se on henkireikä. ”Se on palkitsevaa ja purkaa muualla syntyneitä paineita. Kaikessa on lopulta kyse oikeasta tasapainosta.”