Valokuitu vai 5G – kas siinäpä pulma
5G-verkon fiilikset eivät ole katossa.
Siihen ladattavat odotukset ovat päätähuimaavan korkealla. 5G:n puolestapuhujat lupaavat mm. huippunopeutta, tasalaatuisuutta, korkeaa kapasiteettia ja kaikkea muutakin hyvää ja kaunista.
5G-verkko tietää kuitenkin itse jotain, mitä se ei osaa itse muille kommunikoida.
Se nimittäin pelkää, ettei kaikille annetuista lupauksista ole katetta.
Ymmärrämme 5G:n huolen, joten kirjoitimme tämän artikkelin selventääksemme mobiiliyhteyden ja kiinteän valokuituliittymän eroja – ja vakuuttaaksemme sinut siitä, että kotiin kannattaa valita nimenomaan valokuitu. Olemmehan valokuitufirma.
Kerron ensin 5G-verkon teknisistä ongelmista, sitten yritän tehdä selväksi eron nettiyhteyksissä markkinoidun maksiminopeuden ja käytännön nopeuden välillä. Lopuksi totean, että vaikka liittymiä markkinoidaan toistensa vaihtoehtoina, eivät ne käytännössä ole sitä, vaan molemmilla on omat vahvuutensa.
Paras mahdollinen tilanne onkin, kun sinulla on kotona valokuitu ja kännykässä 5G-liittymä.
Miksikö? Jatka lukemista, ystävä. Kaikki salaisuudet paljastuvat aikanaan!
5G ei pääse seinien läpi
Helsingin Sanomat analysoi 5G-verkkojen tilannetta laajassa artikkelissaan 5G törmää seinään.
Nimi ei ole ainoastaan kuvainnollinen, vaan surullisen osuva. Uudella teknologialla on nolo ongelma, josta se ei mielellään puhuisi julkisesti. 5G-yhteys ei nimittäin pääse kunnolla seinien läpi.
Signaalia heikentävät jopa molekyylitason partikkelit, kuten happi, ja seinän kaltainen kiinteä este on 5G-verkolle sitä, mitä kantapää oli Akilleelle. Huippumodernin 5G-verkon asennus kotiin alkaakin pora kourassa reiän tekemisellä, sillä yhteys pitää tuoda ulkoilmasta sisätiloihin johdolla.
5G-verkko ei myöskään ole tasapuolinen. Jos jollekin käyttäjälle varataan siivu takuuvarmasti toimivaa kaistaa, on se pois kaikilta muilta alueen käyttäjiltä. Yhtä nopean yhteyden varmistaminen kaikille olisi puolestaan törkeän kallista, eivätkä operaattorit ole luonnollisesti halukkaita siihen lähtemään.
Muutkin lupaukset ovat varsin kunnianhimoisia. 5G-verkolle ladattuja odotuksia ei ole vielä onnistuttu täyttämään.
Vaikka siltä saattaa tässä vaiheessa kuulostaa, ei tarkoitukseni ole suinkaan tyrmätä 5G-verkkoa täysin. 5G:ssä on kyllä hyvät maksiminopeudet ja varsin kohtuullinen kaistanleveys, kun olosuhteet ovat kunnossa. Se on myös aivan takuulla parempi vaihtoehto kuin 4G-netti. Tyypillisesti tilanne ei kuitenkaan ole aivan optimaalinen, ja jokainen pieni häiriö nakertaa sekä yhteyden nopeutta että luotettavuutta.
Jotta 5G-verkko voisi lunastaa sen puolesta annetut lupaukset, tulisi tarjolla olla nykyistä huomattavasti enemmän tukiasemia, mielellään lähellä koteja. 5G:n myötätunto onkin erityisesti harvemmin asutettujen alueiden puolella, sillä vaikka noilla seuduilla kaivattaisiin ehkä kaikista kipeimmin uutta ja nopeaa nettiä, rakennetaan tiheät tukiasemaverkostot ensin kaupunkeihin.
5G-yhteyden maksiminopeus vs. miniminopeus
Kantavuusongelmien lisäksi 5G-verkkoa kismittää sama asia kuin muitakin mobiiliverkkoja. Niiden markkinoinnissa korostetaan yhteyksien maksiminopeuksia, vaikka tavan käyttäjälle on merkitystä nimenomaan miniminopeudella.
Annan käytännön esimerkin:
Asiakkaalle myydään 1000 megan 5G-liittymä entisen 300-megaisen 4G-yhteyden tilalle. Uuden verkon luvataan korjaavan edellisen yhteyden ongelmat, kuten rakeisen ja pätkivän kuvan Netflixiä katseltaessa.
Hetkinen. Asiakkaan edellinenkin liittymä oli myyty 300 megan liittymänä. Miten voi olla mahdollista, että suoratoistopalvelut pätkivät, kun niiden sujuvaan pyörittämiseen tarvitaan esimerkiksi Netflixin mukaan vain 5 megan yhteys? Vanhallakin liittymällä olisi pitänyt maalaisjärjen ja ala-astematematiikan mukaan voida pyörittää kymmeniä tv-sarjoja samanaikaisesti.
Vastaus on kuluttajan näkökulmasta hankalasti ymmärrettävässä markkinoinnissa.
Esimerkin 4G-verkon nopeuden luotettava vaihteluväli (eli operaattorin lupaama nopeus) on 5–300 megaa. Toisin sanoen liittymä on myyty korostamalla 300 megaa, mutta osa asiakkaista saa todellisuudessa tyytyä viiteen.
Sama pätee myös 5G:n kohdalla. Asiakkaalle tänään myydyn 5G-liittymän sopimuksessa seisoo, että yhteyden luotettava vaihteluväli on 10–1000 megaa.
10 megaa on vain 1 % yhteyden teoreettisesta maksiminopeudesta. Yksi prosentti. Se on sama kuin autoa ostaessa saisitkin pelkän takarenkaan.
Valokuituliittymän maksiminopeus vs. miniminopeus
Valokuituliittymän kohdalla yhtälö on yksinkertaisempi: asiakas ostaa 100 megan netin – ja saa sellaisen.
Täh? Pakkohan tuossa on olla jokin koira haudattuna.
Mutta eipä vaan ole.
Valokuitutekniikka on aivan erilaista kuin mobiiliteknologia. Valokuituliittymä tuodaan maanalaista putkea pitkin suoraan talon seinään, aivan niin kuin vesiputket. Ja kuten vesi, myös nettiyhteys tulee putkea pitkin aina samalla paineella. Bitit sinkoilevat maan alla suojassa sääilmiöiltä, katvealueilta ja heikolta signaalilta.
Valokuituliittymän miniminopeus on sama kuin sen maksiminopeus. Se toimii aina yhtä nopeasti riippumatta sääoloista tai edes muista käyttäjistä. Koko naapurusto voi katsoa yhtä aikaa jääkiekkoa, pelata Minecraftia ja osallistua videoneuvotteluun, mutta silti sinun nettisi puksuttaa tasaisen varmasti kuin dieselveturi.
Näin mieletön toimintavarmuus johtuu siitä, että toisin kuin alueen käyttäjien keskenään jakama mobiililiittymä, valokuituliittymä on henkilökohtainen. Et jaa sitä kenenkään muun kuin taloutesi muiden käyttäjien kanssa.
Toisin sanoen 100 megan valokuituyhteys voi olla pahimmassa tapauksessa jopa kymmenen kertaa nopeampi kuin 1000 megan 5G-yhteys. Kuulostaa pähkähullulta, mutta on valitettavasti täyttä totta.
Luonnollisesti talon oman sisäverkon tulee olla sellainen, että signaali kulkee saumattomasti eteläsiiven ateljeesta koilliskulman viinikellariin. Paraskaan nettiyhteys ei auta, jos sen kulkua estetään kodin sisällä. Tämä pätee muuten yhtä lailla myös 5G-verkkoihin, joten myös mobiilin nimeen tunnustavien kannattaa käydä vilkaisemassa linkin taakse.
No mutta kyllä ainakin mulle 5G riittää
Ehkä vielä tänään riittääkin, kun käyttäjiä on suhteellisen vähän.
Mutta entä sitten, kun 5G-verkon käyttäjämäärät kasvavat ja dataa pitää siirtää aina vain enemmän?
Jo Traficomin helmikuussa 2019 julkaistu artikkeli osoitti mobiilidatan käytön kasvavan Suomessa räjähdysmäisesti, eikä kasvuvauhti ole hidastumassa.
Verkossa on koko ajan enemmän laitteita, kun tietokoneiden ja kännyköiden lisäksi jopa jääkaapit ja robotti-imurit kommunikoivat netin välityksellä.
Puhumattakaan siitä, että jo yli 70 % internetin yli liikkuvasta datasta on videota. Tällä hetkellä se on enimmäkseen HD-laatuista, mutta kuluttajat haluavat koko ajan terävämpää kuvaa, ja moni suoratoistopalveluiden tuottaja onkin jo alkanut tarjota myös 4K-laatuista videota.
4K-laatuiden videon käyttämä data on nelinkertainen suhteessa HD-laatuiseen. Toisin sanoen yli 70 % tiedonsiirtomääristä nelinkertaistuu, kun lähetykset muuttuvat laajemmin 4K-laatuisiksi.
Huomaathan, ettei sinun tarvitse 5G-verkon käyttäjänä olla itse videoiden suurkuluttaja. Riittää, että naapurisi on. Hän vie kaistan sinultakin.
Valokuitu kotiin ja 5G liikkuvaan tarpeeseen
Toisin kuin monet liittymämyyjät antavat ymmärtää, ei mobiili- ja valokuituverkkojen välillä ole käynnissä verinen sota tai edes maajoukkuekisa. Tai ainakaan ei kannattaisi olla.
Molempia verkkoja nimittäin tarvitaan. 5G-yhteys ei toimi lainkaan ilman valokuitua, sillä verkko tulee 5G-tukiasemallekin valokuitua pitkin. Valokuidulla ei puolestaan voida operoida Wi-Fi:n kantaman ulkopuolella. Molemmilla onkin oma paikkansa tietoyhteiskunnan infrastruktuurissa – valokuidulla kiinteissä käyttöpaikoissa kuten kotona ja työpaikoilla, ja 5G:llä silloin, kun ollaan liikkeellä.
Keskeistä onkin tunnistaa oma tilanne ja tehdä ratkaisut oman tarpeen mukaan. Jos käytät nettiä enimmäkseen kotona ja/tai tarvitset toimintavarman yhteyden, joka ei pätki suoratoiston tai tiukan pelin aikana, on valokuitu oikea ratkaisu. Mikäli taas olet paljon liikkeellä ja käytät nettiä lähinnä tien päällä, on 5G parempi vaihtoehto.
Haluatko kotiisi markkinoiden edullisimman valokuituliittymän? Tilaa se meiltä!
Itsehän emme osaa piirtää. Meillä on kuitenkin vastapainoksi varsin runsas määrä täysin toteuttamiskelvottomia ideoita ja vahva visio. Onneksi meillä oli apunamme lahjakas (ja kärsivällinen) Kojootti Design, jonka kädenjälkeä sivun kuvitus on.