Kiinteän laajakaistan tulisi kuulua tietoyhteiskunnan perusoikeuksiin

Suomen perustuslakiin on kirjattu kuusitoista perusoikeutta sekä erikseen pykälä julkisen vallan vastuusta perusoikeuksien turvaamiseksi. Perusoikeuksiin ei toistaiseksi ole kirjattu mainintaa kiinteistä nettiyhteyksistä, mutta digitaalisessa tietoyhteiskunnassa sen voisi katsoa sisältyvän vähintään pykäliin Yhdenvertaisuus (6 §), Sananvapaus ja julkisuus (12 §), Vaali- ja osallistumisoikeudet (14 §) sekä Oikeus työhön ja elinkeinovapaus (18 §).

”Näiden lisäksi nostaisin erityisen tärkeiksi pykälät 10 ja 15, eli Yksityisyyden suojan ja Omaisuuden suojan”, sanoo Valoon kaupallinen johtaja Klaus Varis. ”Tietoturvaan liittyvät kysymykset muuttuvat kaiken aikaa kriittisemmiksi, ja ne kytkeytyvät suoraan siihen, miten kotien nettiyhteydet on rakennettu ja kuka niitä ylläpitää. Kiinteä laajakaista yhdistettynä vastuullisen operaattorin tarjoamiin nettipalveluihin on tietoturvaltaan aivan ylivoimainen yhdistelmä.”

Laki turvaa nettiyhteyksiä monissa maissa

EU-tasolla jäsenvaltiot on velvoitettu turvaamaan kohtuuhintainen, riittävä laajakaista kaikille. Linjassa tämän kanssa EU-maiden lainsäädännöstä löytyy pykäliä, jotka tähtäävät samaan. Kreikan perustuslaissa turvataan oikeus osallistua tietoyhteiskuntaan, Espanjassa laki puhuu riittävästä laajakaistasta ja Ranskassa perustuslakineuvosto korostaa internetin merkitystä viestinnän vapauden osana.

”Oikeus kiinteään laajakaistaan tuskin on pääsemässä meillä perustuslakiin, mutta lainsäätäjällä on muitakin keinoja viestiä asian tärkeydestä”, Varis pohtii. ”Mielestäni Suomi voisi tässä toimia edelläkävijänä, etenkin kun tilastoissa olemme toistaiseksi peräpään pitäjiä EU:ssa.”

Suomi sijoittuu EU:n 27 jäsenvaltion joukossa sijalle 21 valokuituverkon kotitaloussaatavuudessa. ”Tilasto on viime vuodelta. Kun tämän vuoden tilasto valmistuu, uskon Suomen nousseen monta pykälää”, Varis ennustaa.

Kysymys on yhdenvertaisuudesta

Joka tapauksessa on selvää, että tietoyhteiskunnassa kaikki tarvitsevat nettiyhteyttä, ja sen tarjoamiseen kiinteä valokuituyhteys on varmatoimisin ja tietoturvallisin tekniikka. ”Viittaan tässä vielä uudestaan perustuslain Yhdenvertaisuus-pykälään. Valoo on rakentanut valokuituverkkoja tähän maahan kolmessa vuodessa enemmän kuin kukaan koskaan, ja olemme tehneet sitä juuri kaikkien kansalaisten yhdenvertaisuuden tähden. Kiinteän laajakaistan saatavuus ei saa olla kiinni asuinpaikasta tai muusta eriarvoistavasta syystä, vaan valokuidun on oltava perusoikeus jokaiselle”, Varis määrittelee.

”Tämän vuoksi on erikoista, että joissakin Suomen kaupungeissa poliittiset päättäjät yrittävät kokonaan estää valokuiturakentajia tulemasta alueelleen. Vaikuttimena on ilmeisesti huoli siitä, että kuitu-urakoitsijat aukovat katuja, mutta niinhän tehdään aina, kun infraa rakennetaan”, Varis arvelee. ”Vaikka valokuitua varten tehdään hyvin pieni railo verrattuna vaikkapa kaukolämpöön, jota varten revitään koko katu auki. Mittakaava on kuitenkin sellainen, että katu on auki kuukauden, mutta valokuitu on sen jälkeen paikoillaan sata vuotta.”

”Useimmissa kaupungeissa valokuituun suhtaudutaan kuitenkin myönteisesti”, Klaus Varis toteaa.